Ekonomisti: työsi selviää tekoälystä – mutta et pidä syystä

Pullonkaulat ratkaisevat

Tekoälyn tulevaisuutta käsittelevä keskustelu pyörii usein kahden ääripään välillä: joko koneet korvaavat lähes kaikki ammatit tai sitten mikään ei muutu. Yalen yliopiston taloustieteen professori Pascual Restrepo tarjoaa kolmannen vaihtoehdon.

Hänen tuoreessa NBER-työpaperissaan We Won't Be Missed: Work and Growth in the AGI World esitetään, ettei tekoäly automatisoi suurinta osaa ihmisten tekemästä työstä – ei siksi, ettei se pystyisi, vaan siksi, ettei se kannata.

Väite haastaa molemmat leirit. Teknologiaoptimistit uskovat, että tekoäly tuottaa valtavasti uusia työpaikkoja. Pessimistit pelkäävät massatyöttömyyttä. Restrepon vastaus on, ettei kumpikaan ole oikeassa: useimmat ammatit jäävät yksinkertaisesti tekoälyn huomion ulkopuolelle.

Restrepo jakaa ihmisten tekemän työn kahteen luokkaan. Pullonkaulatehtävät ovat talouskasvun kannalta välttämättömiä: energiantuotanto, infrastruktuurin ylläpito, tieteellinen tutkimus ja kansallinen turvallisuus. Tekoäly kohdistuu niihin ensimmäisenä, koska niiden automatisointi vapauttaa kasvun pullonkauloja.

Täydentävä työ puolestaan kattaa kaiken muun – ravintola-alan, asiakaspalvelun, taiteen, viihteen ja merkittävän osan akateemisesta tutkimuksesta. Talous voi kasvaa ilman näitä aloja, joten niiden automatisointi ei ole valtavien laskentaresurssien arvoista. Tarjoilija, kampaaja tai muusikko saattaa säilyttää työnsä, koska heidän korvaamisensa tekoälyllä ei nopeuttaisi BKT:n kasvua.

Aiemmat ennusteet osuivat harhaan

Restrepon näkemys poikkeaa merkittävästi aiemmista automaatioennusteista. Oxfordin tutkijat Carl Benedikt Frey ja Michael Osborne arvioivat vuonna 2013, että 47 prosenttia yhdysvaltalaisista ammateista on suuressa automaatioriskissä seuraavan 10–20 vuoden aikana. Tutkimus perustui asiantuntija-arvioihin kokonaisten ammattien automaatiopotentiaalista. Luku herätti valtavan keskustelun, mutta ennuste ei toteutunut sellaisenaan. OECD:n myöhempi tehtäväpohjainen analyysi pudotti riskiluvun yhdeksään prosenttiin.

McKinsey Global Institute arvioi vuonna 2017, että automaatio voisi syrjäyttää 400–800 miljoonaa työntekijää maailmanlaajuisesti vuoteen 2030 mennessä. Nekin luvut ovat osoittautuneet yläkanttiin.

Restrepo lähestyy ongelmaa eri kulmasta. Hän ei kysy, mitä tekoäly pystyy tekemään, vaan mitä sen kannattaa tehdä. Aiemmat tutkimukset arvioivat teknistä automaatiopotentiaalia ammatti ammattilta. Restrepo sen sijaan rakentaa taloustieteellisen mallin, jossa laskentateho on niukka resurssi ja talous kohdistaa sen sinne, missä se tuottaa eniten kasvua.

Tutkija on aiemmin tarkastellut automaation vaikutuksia yhdessä vuoden 2024 taloustieteen Nobel-palkitun Daron Acemoglun kanssa. Heidän tutkimuksensa on osoittanut, että automaatio syrjäyttää työvoimaa mutta samalla syntyy uusia tehtäviä, joissa ihmisillä on suhteellinen etu. Uusi paperi vie ajattelua pidemmälle: AGI-maailmassa ihmisten suhteellinen etu ei perustu osaamiseen vaan siihen, ettei heidän korvaamiseensa ole taloudellista motiivia.

Palkat irtoavat kasvusta

Tutkimuksen todellinen provokaatio piilee muualla kuin työpaikkojen säilymisessä. Vaikka ammatit selviäisivät, palkat eivät enää seuraa talouskasvua. Nykyjärjestelmässä talouden kasvaessa myös palkat nousevat. Restrepon mallissa tämä yhteys katkeaa: kun tekoäly hoitaa kasvun kannalta olennaiset pullonkaulatehtävät, taloutta kasvatetaan lisäämällä laskentakapasiteettia eikä työvoimaa.

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että suurin osa tuloista siirtyy laskentaresurssien omistajille. Työn osuus BKT:stä painuisi mallissa kohti nollaa. Työntekijä saattaisi pitää ammattinsa mutta menettää neuvotteluvoimansa.

Paperissa erotellaan kaksi siirtymäpolkua. Laskentatehorajoitteisessa siirtymässä tekoälyn käyttöönottoa hidastaa saatavilla oleva laitteisto, ja muutos etenee asteittain. Algoritmirajoitteisessa siirtymässä, joka muistuttaa nykytilannetta, kehitys on epätasaista. Yhdysvalloissa datakeskusten rakennustyöntekijät ansaitsevat jo nyt keskimäärin 81 800 dollaria vuodessa, mikä on 32 prosenttia enemmän kuin muilla rakennusaloilla. Algoritmien kehittyessä kokonaisia ammattiryhmiä voi kuitenkin kohdata äkillinen pudotus.

Suomalaisille palkansaajille viesti on kaksijakoinen. Työ ei välttämättä lopu, mutta sen arvo taloudessa voi muuttua perustavanlaatuisesti. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion näkökulmasta tämä haastaa koko veropohjan: jos palkkatyön osuus taloudesta kutistuu, verotulot pienenevät ilman rakenteellisia uudistuksia. Kysymys ei ole enää siitä, korvaako tekoäly sinut, vaan siitä, päättääkö joku, että korvaamiseesi kannattaa investoida.

Mitä seurata

Restrepon paperi on toistaiseksi NBER-työpaperi eli se ei ole vielä läpikäynyt vertaisarviointia. Seuraava askel on akateeminen arviointi ja mahdollinen julkaisu taloustieteen huippulehdessä. Restrepon pitkä yhteistyö Acemoglun kanssa antaa paperille painoarvoa, mutta pullonkaula/täydentävä-jaottelun empiirinen testaus on vasta edessä. Kriitikot kyseenalaistavat todennäköisesti mallin oletuksia siitä, mitkä tehtävät todella ovat pullonkauloja ja miten luokittelu muuttuu teknologian kehittyessä. AI Suomi seuraa aihetta ja palaa siihen, kun vertaisarvioitu versio julkaistaan tai muut tutkimusryhmät ottavat kantaa malliin.