Bostonin osavaltiontalolla kuvernööri Maura Healey tiivisti uuden datakeskuslinjan yhteen lauseeseen. Jos kunta ei sano kyllä, osavaltio sanoo ei. Healey allekirjoitti tiistaina 8. syyskuuta määräyksen numero 658, joka asettaa ehdot suurten datakeskusten rakentamiselle Massachusettsissa.
Määräys purkaa tutun asetelman, jossa kansainvälinen kehittäjä neuvottelee kunnan kanssa suljettujen ovien takana ja osavaltio myöntää luvat perässä. Nyt järjestys on käännetty. Osavaltion lupaviranomaiset eivät saa viedä hanketta eteenpäin, ellei kunnan kanssa ole ensin tehty osavaltion vaatimukset täyttävää sopimusta paikallisista hyödyistä.
“Ellei yhteisö sano datakeskukselle kyllä, me sanomme ei. Annamme yhteisöille äänen ja kerromme, mitä Massachusettsissa pitää tehdä.”
Kolme kohtaa, jotka kannattaa lukea Suomessa
Ensimmäinen koskee sähköä. Yli 25 megawatin huipputehoa vaativan laitoksen on hankittava käyttämänsä sähkö puhtaana itse ja maksettava myös se verkkoinfrastruktuuri, jolla sähkö saadaan perille. Jos yhtiö ei siihen pysty, se maksaa uuteen sähkönkäyttäjien suojarahastoon, ja kerätyt rahat palautetaan asiakkaille. Osavaltion ympäristöviranomaisen MassDEP:n on luotava maksun laskentatapa vuoden 2026 loppuun mennessä.
Toinen koskee järjestystä. Kunnan hyväksyntä ja sopimus paikallisista hyödyistä on oltava kasassa ennen kuin osavaltio ottaa lupahakemuksen käsittelyyn. Käytännössä kunta saa veto-oikeuden.
Kolmas kohta on suomalaisittain kiinnostavin. Healey kielsi salassapitosopimukset osavaltion viranomaisten ja datakeskuskehittäjien väliltä. Perusteluksi kuvernöörin toimisto kirjasi läpinäkyvän ja tasapuolisen lupamenettelyn.
Kouvolassa ja Mikkelissä samat kysymykset, ei samoja sääntöjä
Suomessa vastaavaa säännöstöä ei ole. Kouvola laski itse, että TikTokin kaavaileman datakeskuksen tuomat verotulot olisivat noin 800 000 euroa vuodessa eli kymmenen euroa asukasta kohti. Laskelmaa ei tarkastanut kukaan ulkopuolinen, eikä sähkönkulutuksesta puhuttu lainkaan.
Mikkelissä hanke on isompi. Ensimmäinen vaihe on 50 megawattia, täysimittaisena 165 megawattia ja noin 1,4 terawattituntia vuodessa, karkeasti kaksin verroin koko kaupungin kulutus. Kumpikin hanke ylittäisi Massachusettsin 25 megawatin rajan moninkertaisesti.
Kokoluokka ei ole se, mikä erottaa maat toisistaan. Erottava tekijä on tieto siitä, mitä on sovittu. Suomessa kuntien datakeskusneuvottelut on käyty pitkälti nimettöminä, ja hankkeiden lopulliset ehdot ovat jääneet julkistamattomiin sopimuksiin. Massachusettsissa juuri se tapa kiellettiin osavaltion omilta viranomaisilta.
“Datakeskuksilla on varaa maksaa oma puhdas sähkönsä ja infrastruktuurinsa, ja me aiomme varmistaa, että ne myös maksavat. Datakeskuksen pitäisi investoida Massachusettsiin. Jos ei, sen on oltava tilivelvollinen sähkönkäyttäjille.”
