Oulu kilpailee tekoälytehtaasta: 60 hakijaa, 7 paikkaa

Nokian toimitusjohtaja Justin Hotard sanoi Oulussa pidetyssä tiedotustilaisuudessa, että yhtiö on innoissaan siitä, mitä se on kaupungissa aloittamassa. Innostus on toistaiseksi ehdollista. Euroopan unioni valitsee ensi vuoden alussa seitsemän paikkaa, joihin se rahoittaa tekoälytehtaan, ja ehdotuksia on kertynyt 60 eri kohteesta 16 jäsenmaassa.

Oulu on yksi niistä. Nokia haluaa rakentaa kaupunkiin tekoälytehtaan ja on jo varmistanut tontin: kaupunki hyväksyi esisopimuksen maakaupasta ja myönsi rakennusluvan etukenoon, kuten AI Suomi aiemmin kertoi. Hankkeen taustat ja Nokian alkuperäiset datakeskussuunnitelmat Ouluun on käyty läpi aiemmin. Uutta on se, kuinka monta muuta kaupunkia haluaa saman.

Seitsemän paikkaa, 60 halukasta

EU avasi rahoitushaun heinäkuussa. Hakuaika umpeutuu marraskuun puolivälissä, ja päätökset on määrä tehdä ensi vuoden alussa. Luku 60 on peräisin aiemmalta kierrokselta, jolla jäsenmaat ilmoittivat kiinnostuksestaan ja ehdottivat kohteita. Se ei ole lopullinen tarjousten määrä, mutta se kertoo mittakaavan: kymmenet eurooppalaiset kaupungit katsovat olevansa samassa sarjassa kuin Oulu.

Aikataulu on se kohta, jossa joukko karsiutuu. Valitun hankkeen on saatava tehdas käyntiin 18 kuukaudessa päätöksestä. Puolitoista vuotta on lyhyt aika rakentaa rakennus, vetää sähköliittymä ja asentaa kymmeniätuhansia laskentakortteja, joten tontin, kaavan ja lupien pitää olla kunnossa jo ennen kuin voittaja julistetaan. Oulun ennakkoon myönnetty rakennuslupa on tehty juuri tätä varten.

Suomi lupaa 100 miljoonaa, Saksa miljardin

Rahoitusmalli on kolmiosainen. EU ja jäsenmaat panevat tehtaisiin yhteensä enintään 10 miljardia euroa, ja niiden toivotaan houkuttelevan vähintään 20 miljardia yksityistä pääomaa. Komission heinäkuisen tiedotteen mukaan koko paketin arvo nousisi yli 30 miljardiin euroon.

Jäsenmaan oma panos on käytännössä ostositoumus. Suomen vähimmäissitoumukseksi on asetettu 100 miljoonaa euroa laskentakapasiteetin ostoon: valtio ei itse rakenna tehdasta, vaan lupaa ostaa siitä konetehoa, jolla tutkimuslaitokset, yliopistot ja yritykset kouluttavat tekoälymalleja. Saksa on ilmoittanut olevansa valmis panemaan miljardin.

Ero on kymmenkertainen. Kun ostositoumus on yksi valintaperuste, kokoluokka näkyy vertailussa väistämättä, vaikka Suomen etuina ovat viileä ilmasto, vakaa sähköverkko ja valmis tontti.

Oulun hankkeen kokonaishintaa ei ole julkistettu. Julkisuudessa ei ole kerrottu, paljonko Nokia ja sen mahdolliset kumppanit sijoittaisivat omaa rahaa, eikä sitä, mistä valtion 100 miljoonaa on tarkoitus ottaa. Kyse on verovaroista, ja rahoituslähde ratkeaa vasta budjettiprosessissa.

Tekoälytehdas ei ole tavallinen datakeskus

Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Jussi Kangasharju selittää Ylelle eron lyhyesti: "Tekoälytehtaassa on datakeskuksia enemmän tekoälyyn soveltuvia tietokoneita." Hän tarkoittaa GPU-koneita eli grafiikkasuorittimiin perustuvia palvelimia, jotka pystyvät kouluttamaan tekoälymalleja. Tavallisessa datakeskuksessa on niiden lisäksi tavanomaisia prosessoreita, ja se toimii yleiskäyttöisenä palvelinkeskuksena esimerkiksi pilvipalveluille.

Ero kannattaa pitää mielessä, kun Suomeen suuntautuvia investointeja vertaillaan. Google kertoi samalla viikolla rakentavansa kolme uutta datakeskusta Kajaaniin, Vaalaan ja Muhokselle noin 13 miljardilla eurolla. Se on eri hanke, eri raha ja eri käyttötarkoitus. Nokia tosin tuntee kentän entuudestaan: yhtiö on ollut Googlen kumppanina Haminan datakeskuksessa.

Mitä tästä seuraa tavalliselle lukijalle

Suuret laskentakeskukset ovat sähkönkuluttajia, ja Pohjois-Suomeen on jo rakenteilla useita. Kun yhteen seutuun kertyy tämän kokoluokan kuormaa, kysymys kantaverkon riittävyydestä ja siitä, mitä se tarkoittaa alueen sähkön hinnalle, on paikallisille kotitalouksille konkreettisempi kuin miljardiluvut. Toistaiseksi kukaan ei ole esittänyt Oulun osalta yhtään lukua tästä.

Valtion 100 miljoonaa on veroraha, ja sillä ostetaan konetehoa riippumatta siitä, missä tehdas lopulta seisoo. Jos Oulu häviää, suomalaiset yritykset ja tutkijat käyttävät jonkin toisen maan konesalia ja työpaikat syntyvät sinne. Rakennusvaiheen urakat, kiinteistövero ja ylläpitohenkilöstö ovat asioita, jotka jäävät sille paikkakunnalle, joka valitaan.

Oulussa ratkaisu nähdään alkuvuodesta. Tontti ja rakennuslupa eivät kuitenkaan katoa päätöksen mukana, ja Nokialla on datakeskusinfrasta kokemusta jo Haminasta. Jos EU:n rahat menevät muualle, kaupungilla on yhä valmis paikka odottamassa seuraavaa hakijaa, ja niitä riittää.