Australialainen Commonwealth Bank kertoi viime elokuussa, että sen puhebotti oli vähentänyt asiakaspalvelun puhelumääriä niin paljon, ettei osaa asiakaspalvelijoista enää tarvittu. Muutamaa viikkoa myöhemmin pankki perui päätöksensä ja tarjosi työt takaisin. Perusteluksi jäi lause, joka on sen jälkeen kiertänyt kymmenissä jutuissa: pankki ei ollut ottanut riittävästi huomioon kaikkia olennaisia liiketoiminnallisia näkökohtia, ja tämän virheen takia tehtävät eivät olleet tarpeettomia.
Tapaus ei ole yksittäinen kömmähdys. Yhdysvaltalainen uudelleensijoittumispalveluita myyvä Careerminds kysyi helmikuussa 2026 kuudeltasadalta henkilöstöjohtamisen ammattilaiselta, jotka olivat vetäneet läpi irtisanomisia edellisen vuoden aikana, mitä tekoälyn nimissä tehdyistä leikkauksista lopulta seurasi. Vastaukset ovat epämukavaa luettavaa kenelle tahansa, joka on myynyt hallitukselleen automaation säästölaskelmana.
Kolme neljästä ei säästänyt mitään
Kyselyn keskeisin luku on 30,9 prosenttia. Niin suuri osa organisaatioista kertoi käyttäneensä irtisanottujen takaisinpalkkaamiseen enemmän rahaa kuin oli automatisoinnilla säästänyt. Toiset 42,4 prosenttia päätyi nollasummaan: säästöt ja uudelleenrekrytoinnin kulut kumosivat toisensa. Voitolle jäi 26,7 prosenttia.
Laske kaksi ensimmäistä yhteen ja saat 73,3 prosenttia. Kolme neljästä yrityksestä siis teki irtisanomiset, kantoi niiden inhimillisen hinnan ja jäi rahallisesti joko tappiolle tai omilleen. Takaisinpalkkaaminen oli myös nopeaa: 52,1 prosenttia palkkasi lakkautettuihin tehtäviin uudelleen puolen vuoden sisällä ja 35,6 prosenttia täytti yli puolet poistetuista rooleista. Kaksi kolmesta oli jo rekrytoimassa takaisin.
Mitä tämä kysely ei kerro
Careerminds on kaupallinen toimija, joka myy juuri niitä uudelleensijoittumis- ja uudelleenkoulutuspalveluita, joita raportti suosittelee irtisanomisten vaihtoehdoksi. Julkaisu ei ole vertaisarvioitu tutkimus vaan yrityksen oma kysely, eikä raakadataa ole julkaistu. Se ei myöskään kerro, mistä maista vastaajat ovat, minkä kokoisia tai minkä alan yrityksiä he edustavat, miten heidät on rekrytoitu vastaajiksi tai mikä on virhemarginaali. Prosenttiluvut on ilmoitettu desimaalin tarkkuudella, mikä antaa kuudensadan vastaajan otokselle tarkemman vaikutelman kuin se kestää.
Kukaan ei ole toistanut näitä lukuja itsenäisesti. Yksittäistä 30,9 prosentin havaintoa ei siis kannata lukea faktana vaan yhtenä mittauksena, jonka suunta saa tukea muualta.
Rutiini automatisoitui, harkinta ei
Miksi ihmisiä sitten soitellaan takaisin? Kyselyn vastaukset osoittavat samaan suuntaan. Vain 21,4 prosenttia sanoi tekoälyn korvanneen tehtävät kokonaan ilman toiminnallisia ongelmia. Selvä enemmistö, 66,1 prosenttia, kertoi korvaamisen onnistuneen osittain: jotkin työt siirtyivät koneelle, toiset eivät. Runsas puolet, 54,6 prosenttia, sanoi teknologian vaatineen enemmän ihmisen valvontaa kuin oli oletettu.
Kalleinta oli se, mitä lähti ulos ovesta irtisanottujen mukana. Kolmasosa organisaatioista, 32,9 prosenttia, kertoi menettäneensä kriittistä osaamista, ja 28,1 prosenttia huomasi ettei jäljelle jääneellä henkilöstöllä ollut taitoja paikata aukkoja. Tästä puhutaan yleensä hiljaisena tietona, mutta arjessa se on jotain hyvin konkreettista. Kokenut asiakaspalvelija tietää, mikä valitus kannattaa nostaa esimieelle ennen kuin se kärjistyy. Talousassistentti tunnistaa sen yhden toimittajan, jonka laskut tulevat aina väärin. Tuollaista ei ole kirjoitettu mihinkään ohjeeseen, joten sitä ei myöskään ole missään aineistossa, josta malli oppisi.
Forbesin teknologiapaneelissa kirjoittava Daniel Keller, InFlux Technologiesin toimitusjohtaja, kuvaa ilmiötä huhtikuisessa kolumnissaan asiakaspalvelun kautta: tekoäly hoiti ennakoitavan 30 prosenttia yhteydenotoista, ja loput 70 prosenttia jäi ilman paikkaa, johon mennä. Hänen johtopäätöksensä on lyhyt.



