Kuka päättää, tuleeko datakeskus kotikuntaasi?
Kunnan ilmoitustaululle ilmestyvä kuulutus uudesta teollisuusalueesta voi koskea datakeskusta. Suomessa sellaisen tulosta ei päätetä yhdessä kokouksessa. Hankkeen on läpäistävä kolme seulaa: kunnan kaavoitus, kantaverkkoyhtiö Fingridin liittymäjono ja kysymys siitä, minne palvelinten lämpö menee.
Kuntalainen pääsee vaikuttamaan suoraan vain ensimmäiseen. Kaksi muuta ratkaisevat silti usein sen, rakennetaanko mitään.
Kaava: kunnan käsissä
Maankäytöstä päättää Suomessa kunta. Datakeskus tarvitsee yleensä asemakaavan tai kaavamuutoksen, jossa alue on osoitettu teollisuus- tai työpaikkakäyttöön. Valmistelun aikana kunta julkaisee osallistumis- ja arviointisuunnitelman ja asettaa kaavaluonnoksen ja -ehdotuksen nähtäville.
Silloin kuka tahansa voi jättää mielipiteen tai muistutuksen. Hyväksytystä kaavasta voi valittaa hallinto-oikeuteen. Viimeisen sanan sanoo kunnanvaltuusto.
Sitovaa kansanäänestystä datakeskuksesta Suomessa ei järjestetä. Viisi prosenttia kunnan äänioikeutetuista voi tehdä aloitteen kunnallisesta kansanäänestyksestä, mutta valtuusto päättää, järjestetäänkö sitä, ja tulos on aina neuvoa-antava.
Sähkö: jono, johon kunta ei pääse
Kaava ei riitä, jos sähköä ei saa. Fingridille on tehty tänä vuonna liittymäkyselyitä yli 50 000 megawatin edestä, ja sopimuksia on lähes 5 000 megawatista. Kaikkia ei voida kytkeä verkkoon. Fingridin toimitusjohtaja Asta Sihvonen-Punkka on sanonut asian suoraan: ”Verkkokapasiteettia ei riitä kaikille halukkaille.”
Kuntalaiselle jono näkyy ennen kaikkea aikatauluna. Hanke voi saada kaavan mutta joutua odottamaan liittymää vuosia. Jono vaikuttaa myös sähkölaskuun. AFRY:n arvion mukaan datakeskusten kasvu 300 megawatista 2 500 megawattiin voisi nostaa sähkön keskihintaa noin kymmenen prosenttia viidessä vuodessa, jos kulutus ei jousta.
Hukkalämpö: paikallisen hyväksynnän valuutta
Datakeskus muuttaa lähes kaiken käyttämänsä sähkön lämmöksi. Jos lämpö päätyy kaukolämpöverkkoon, kuntalainen hyötyy hankkeesta konkreettisesti. Nebiuksen Mäntsälän datakeskus on syöttänyt lämpöä kaukolämpöverkkoon yli kymmenen vuoden ajan, ja yhtiön mukaan verkkoon liittyneiden kotitalouksien lämmityskulut laskivat noin kymmenen prosenttia.
Syrjäisellä paikkakunnalla lämmölle ei välttämättä ole ostajaa. Silloin kunnalle jää lähinnä kiinteistövero ja muutama kymmenen työpaikkaa, kuten AI Suomi selvitti jutussa Datakeskus tulossa kotikuntaan? Kuka hyötyy, kuka maksaa. Lupauksia kannattaa verrata tarkkaan: Kouvolassa TikTokin teettämä selvitys arvioi verotuloiksi 15 miljoonaa euroa vuodessa, kaupungin oma arvio oli 800 000 euroa.
Oulussa asetelma on toinen. Nokian, Nscalen ja kolmen muun yhtiön konsortio hakee EU:lta tekoälyn gigatehdasta, jonka yksi osa tulisi Oulun Toppilaan, Oulun Energian voimalaitoksen ja laajan kaukolämpöverkon kupeeseen. Konsortio ei ole kertonut hukkalämmön hyödyntämisestä mitään, vaikka sijainti sopisi siihen poikkeuksellisen hyvin. Lue lisää: Nokia hakee EU:lta tekoälytehdasta – osa tulisi Ouluun.
Vertailukohta: Ohion äänestäjät sanoivat ei
Yhdysvalloissa paikallinen vastarinta näkyi marraskuun välivaaleissa. Ohiossa äänestettiin Financial Timesin mukaan 21 datakeskuksia koskevasta paikallisesta kysymyksestä, enemmän kuin missään muussa osavaltiossa. FT:n mukaan äänestäjien hyväksymät rajoitukset koskevat kolmea Amazonin hanketta, ja niiden takia yhtiön yli 17 miljardin dollarin investoinnit osavaltioon ovat vaarassa.
Selvin tapaus on Trenton, pikkukaupunki Butlerin piirikunnassa Cincinnatin pohjoispuolella. Noin 80 prosenttia äänestäjistä kannatti peruskirjamuutosta, joka kieltää kaupungissa yli 25 megawatin datakeskukset. Päätös estää kaupunkia liittämästä alueeseensa maata, jolle Amazon suunnitteli 1 000 megawatin datakeskusta.
Kiinteistöyhtiö Prologis, jonka 250 megawatin datakeskus on jo rakenteilla kaupungin teollisuusalueella, haastoi Trentonin liittovaltion tuomioistuimeen. Yhtiön mukaan kielto on perustuslain vastainen, eikä sitä voi soveltaa sen hankkeeseen.



