Valtio jakaa 10 miljoonaa tekoälyagenteille – riittääkö se?

Valtiovarainministeriö avasi kymmenen miljoonan euron rahoitushaun, jonka tavoitteena on tuoda tekoälyagentit ja automaatio osaksi valtionhallinnon arkea. Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) kutsuu ohjelmaa keskeiseksi osaksi hallinnon pitkän aikavälin tekoälymuutosta.

Raha jaetaan vuosille 2026–2027, ja hankkeiden on määrä valmistua viimeistään vuoden 2028 loppuun mennessä. Hakuoikeus on valtionhallinnon organisaatioilla eli ministeriöillä, virastoilla ja tuomioistuimilla. Hakemuksia on voinut jättää maaliskuun alusta, arviointi käynnistyi huhtikuussa, ja haku pysyy auki vuoden 2027 loppuun.

Mihin miljoonat kohdistuvat

Ministeriö ei ole nimennyt yksittäisiä käyttökohteita, vaan asettaa hankkeille reunaehdot. Rahoitettavien ratkaisujen pitää synnyttää pysyviä muutoksia prosesseihin ja skaalautua kansallisesti yhdestä virastosta muihin. Tulokset halutaan nähdä tuottavuuden kasvuna, kustannussäästöinä ja sujuvampana asiointina.

Käytännössä kyse on siitä, että tekoälyagentti voisi hoitaa rutiininomaista tapausten käsittelyä, esikäsitellä hakemuksia tai vastata kansalaisten kysymyksiin ilman, että jokainen tapaus päätyy virkailijan pöydälle.

Symbolinen ele vai oikea panostus?

Kymmenen miljoonaa euroa kuulostaa isolta summalta, mutta se kannattaa suhteuttaa. Raha jaetaan kolmelle vuodelle ja koko valtionhallinnon kesken, jossa työskentelee kymmeniä tuhansia ihmisiä sadoissa organisaatioissa. Yhtä virastoa kohden potista jää murto-osa.

Mittakaavaeron näkee myös katsomalla ulos Suomesta. EU:n InvestAI-aloite tavoittelee 200 miljardin euron liikkeellepanoa tekoälyyn, ja suuret teknologiayhtiöt panostavat yksittäisiin datakeskuksiin enemmän kuin Suomen valtio koko ohjelmaan. Kotimaassa vertailukohtaa tarjoaa datakeskusten sähköverokiista, jossa väännetään selvästi suuremmista euromääristä kuin nyt jaettavat kymmenen miljoonaa.

Realistisesti summa on siemenraha, ei koko muutoksen rahoitus. Se riittää pilotteihin ja parhaimmillaan muutaman monistettavan ratkaisun rakentamiseen, mutta ei laajaan käyttöönottoon. Ohjelman arvo mitataan siinä, saadaanko rahalla liikkeelle malleja, jotka leviävät virastosta toiseen ilman uutta rahoitusta joka kerta.

Mitä tämä tarkoittaa tavalliselle ihmiselle

Jos ohjelma onnistuu, muutos näkyy asiointinopeudessa. Tukihakemuksen, luvan tai valituksen käsittely voi nopeutua, kun tekoäly hoitaa taustalla rutiinit ja virkailijoiden aika vapautuu mutkikkaisiin tapauksiin. Yrityksille sujuvampi asiointi tarkoittaa vähemmän odottelua ja pienempää hallinnollista taakkaa.

Toinen puoli on valvonta. Kun automaatio ulottuu viranomaispäätöksiin, ratkaisujen läpinäkyvyys ja oikaisumahdollisuudet korostuvat. Suomessa on jo nähty, kuinka arka aihe julkishallinnon automaattinen päätöksenteko on juridisesti, joten pilottien pitää kestää myös oikeusturvan tarkastelu.

Raha ei ole suurin pullonkaula

Ohjelman kohtalon ratkaisee todennäköisesti muu kuin euromäärä. Ikonen nosti itse esiin koordinaation, johtamisen ja toimintatapojen uudistamisen, ja juuri niistä on julkishallinnon tekoälyhankkeissa yleensä pulaa. Osaajista käydään kovaa kilpailua, ja hajanaiset pilotit jäävät helposti yksittäisten virastojen sisään.

Ministeri lupasi syksylle 2026 konferenssin vauhdittamaan tekoälymuutosta. Se, syntyykö kymmenestä miljoonasta pysyvää jälkeä vai kokoelma erillisiä kokeiluja, selviää vasta kun ensimmäiset hankkeet valmistuvat vuosikymmenen loppupuolella.