Keskiviikkona Google kertoi tuovansa Suomeen 13 miljardia euroa. Torstaiaamuna keskustelu ei enää koskenut investointia vaan sitä, kenen sähköä se kuluttaa. Vuorokausi on nopea aika poliittiselle vastaukselle.
Hallitus valmistelee kotitalouksille sähkön hintakattoa ja esittää sähkömarkkinalakiin muutosta, jonka nojalla verkkoon liittymispyyntöjä voitaisiin priorisoida silloin, kun liityntäkapasiteetti ei riitä kaikille halukkaille. Liityntäkapasiteetilla tarkoitetaan sitä tehoa, jonka sähköverkko pystyy tietyllä alueella ottamaan vastaan tai luovuttamaan. Kun se loppuu, uusi tehdas, datakeskus tai tuulipuisto jää odottamaan verkon vahvistamista.
Googlen investointipäätös koskee neljää kuntaa, ja siitä AI Suomi kertoi keskiviikkona osoitteessa https://aisuomi.fi/artikkelit/google-tuo-13-miljardia-neljaan-kuntaan
Jonotusjärjestys on eri asia kuin vero
Tähänastinen keskustelu datakeskuksista on pyörinyt sähköverossa. Nyt kyse on jonosta. Liityntöjä on käsitelty pitkälti siinä järjestyksessä kuin niitä on haettu, ja verkkoyhtiön tehtävä on ollut tekninen: mahtuuko hakija verkkoon vai ei. Esitetty muutos toisi rinnalle harkinnan siitä, kenen liityntä on yhteiskunnalle tärkeämpi.
Sitä, millä perusteilla priorisointi tehtäisiin, ei ole kerrottu. Juuri siihen kysymykseen koko esityksen merkitys tiivistyy.
Mitä hintakatto tarkoittaa sähkölaskussa
Hintakatto tarkoittaa ylärajaa sille, mitä kotitalous maksaa sähkön energiaosuudesta kilowattitunnilta. Se ei koske koko laskua. Sähkölasku koostuu kolmesta osasta, jotka ovat energia, siirto ja verot, ja katto puree vain ensimmäiseen. Pörssisähkösopimuksella pakkasviikkojen hintapiikit jäisivät katon alle, mutta siirtomaksut ja verot muuttuisivat vain, jos niistä päätetään erikseen.
Katon tason ja voimaantulon hallitus on toistaiseksi jättänyt auki. Kotitalouden kannalta se ratkaisee kaiken, koska katto vaikuttaa vain niinä tunteina, joina pörssihinta nousee sen yli. Tavallisena syyskuun viikkona se ei näkyisi laskussa lainkaan. Tammikuisena pakkasaamuna se voisi näkyä paljonkin.
Kunnalle kysymys ei ratkea kaavoituksella
Kunnille on jo annettu oma välineensä datakeskusten sääntelyyn, sillä kaavoituksella hanke voidaan käytännössä torjua. Siitä kerroimme osoitteessa https://aisuomi.fi/artikkelit/kunta-voi-nyt-sanoa-ei-datakeskukselle Liityntäjono kääntää asetelman toisin päin. Kunta voi sanoa hankkeelle kyllä, kaavoittaa tontin ja odottaa kiinteistöveroa ja työpaikkoja, ja silti hanke jää odottamaan, jos jonossa on muita edellä.
Investoijalle epävarmuus on kalliimpaa kuin veroprosentti. Datakeskushanke etenee vuosien aikataululla, ja rahoituspäätös nojaa siihen, että sähköä on tiedossa tiettynä vuonna tietty määrä. Jos tuo määrä riippuu myöhemmin tehtävästä poliittisesta harkinnasta, laskelma menee auki.
Verkkoyhtiöille muutos tarkoittaisi uutta roolia. Kantaverkkoyhtiö Fingridin ja alueellisten jakeluverkkoyhtiöiden on pitänyt kohdella liittyjiä tasapuolisesti ja teknisin perustein. Jos laki antaa mahdollisuuden asettaa hakijat järjestykseen, jonkun on kirjoitettava kriteerit, joilla yksi teollinen investointi menee toisen edelle. Sellaista harkintaa on vaikea tehdä ilman valituksia.
