Maaliviivan jälkeen näytti pahalta. Kiinalainen Tiangong Ultra horjui radan laidalle niin, että vieressä seisoneet ihmiset joutuivat väistämään, ja kilpakumppani Lightning kaatui ja kannettiin pois paareilla. Sitä ennen molemmat olivat juosseet sata metriä nopeammin kuin yksikään ihminen koskaan.
Humanoidirobottien maailmankisojen avauspäivänä lauantaina Pekingin kansallisella pikaluisteluareenalla Beijing Humanoid Robot Innovation Centerin rakentama Tiangong Ultra juoksi sadan metrin alkuerän aikaan 9,39 sekuntia. Usain Boltin ihmisten maailmanennätys on 9,58 sekuntia Berliinin MM-kisoista vuodelta 2009. Puhelinvalmistaja Honorin Lightning tuli maaliin 9,47:ssä, sekin Boltin ajan alle.
Tuloksista kertoivat Reuters ja Kiinan valtiollinen Xinhua, Suomessa uutisen välitti Yle. Voittajarobotin nimi esiintyy medioissa kahdessa muodossa, Tiangong Ultra ja Tianzhuo. Valmistaja on molemmissa sama.
Miksi vertailu Boltiin ontuu
Yleisurheilussa ennätys hyväksytään vain tarkoin rajatuissa oloissa. Myötätuuli saa olla enintään kaksi metriä sekunnissa, rata ja lähtötelineet ovat standardoidut, ja kansainvälinen liitto ratifioi tuloksen erikseen. Robottikisoissa mitään vastaavaa ratifiointia ei ole, eikä World Athletics kirjaa koneiden aikoja minnekään. Boltin ennätys on siis yhä voimassa, koska nyt juostiin eri lajia.
Kone saa myös muuttua ennen kisaa tavalla, joka juoksijalta on suljettu pois. Valtiollisen CCTV:n mukaan 169-senttisen Lightningin jalat pidennettiin ennen maailmankisoja 95 sentistä 105 senttiin. Kymmenen senttiä lisää askelpituutta on suoraan aikaa pois, eikä ihmisurheilija voi tehdä samaa harjoituskaudella.
Nopein yksittäinen aika ei myöskään ole se, joka jäi kirjoihin. Kiinalaisen valtiollisen median mukaan Lightning juoksi valmistavassa testissä sadan metrin ajan 9,32 sekuntia ja ylsi hetkellisesti 14,5 metriin sekunnissa. Tulosta ei hyväksytty viralliseksi, koska se syntyi harjoituskierroksella eikä kisasuorituksessa. Sama sääntö pätee ihmisiin: lämmittelyssä juostu aika ei ole mikään aika.
Yksi olennainen tieto puuttuu julkisista lähteistä kokonaan. Kävimme läpi Reutersin, Xinhuan, Al Jazeeran ja ABC:n jutut, eikä yksikään niistä kerro, kulkivatko robotit radan täysin itsenäisesti vai ohjasiko niitä ihminen. Kysymys ei ole pikkuseikka, sillä siitä riippuu, mitä suoritus todistaa koneen omasta kyvystä.
Vuosi sitten sama robotti tarvitsi 21,50 sekuntia
Kiinnostavinta luvussa on sen kehityskaari. Ensimmäisissä humanoidirobottien maailmankisoissa vuonna 2025 Tiangong Ultra voitti sadan metrin kilpailun ajalla 21,50 sekuntia. Nyt aika on 9,39. Vuodessa suoritus yli kaksinkertaistui nopeudessa, ja tällä kertaa kyse ei ollut yhtiön julkaisemasta demovideosta vaan yleisön edessä juostusta kilpailusta, jossa myös epäonnistuminen näkyi kaikille.
Kisojen mittakaava kertoo samaa. Xinhuan mukaan Pekingissä kilpailee 22. ja 26. elokuuta välisenä aikana 2 056 humanoidirobottia 666 joukkueesta ja 16 maasta, ja lajeja on 51. Vuotta aiemmin mukana oli 280 joukkuetta ja runsaat 500 robottia. Rahassa mitattuna ero muuhun maailmaan on jyrkkä: Morgan Stanleyn arvion mukaan Kiinan osuus humanoidirobottien maailmanlaajuisista toimituksista oli tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla 97 prosenttia, ja toimitusten arvioidaan kasvavan viime vuoden noin 12 000 kappaleesta 50 000:een tänä vuonna.
Ala itse yrittää parhaillaan päästä eroon juuri sellaisesta huomiosta, jota sadan metrin juoksu tuottaa. Kiinan elektroniikkainstituutin puheenjohtaja Xu Xiaolan, aiemmin teollisuus- ja tietotekniikkaministeriön varaministeri, sanoi Pekingin robottikonferenssissa South China Morning Postin mukaan, että alan keskeinen tavoite on kahtena viime vuotena ollut viedä sovellukset oikeaan maailmaan. Hänen mukaansa ruumiillistuneen tekoälyn ala on ratkaisevassa käännekohdassa. Sitaatit on julkaistu englanniksi.
“Jos pyörät hoitavat homman, tarvitsemmeko oikeasti kahta jalkaa?”
Miksi tällä on väliä muillekin kuin robottifaneille
Pikajuoksu on koneelle tasapainotesti. Sadan metrin vauhdissa robotin pitää säätää nilkkojaan, lantiotaan ja ylävartaloaan satoja kertoja sekunnissa, ja juuri sitä samaa säätöä tarvitaan portaissa, liukkaalla lattialla ja kun kädessä on painava laatikko. Nopeus itsessään on hyödytön ominaisuus varastossa. Sen taustalla oleva ohjaustekniikka ei ole.
Suomalaiselle lukijalle tämä näkyy todennäköisimmin ostoksena. Jos kaksijalkaiset koneet päätyvät logistiikkakeskuksiin, tehtaisiin ja hoivaan, ne tulevat Suomeen tuontitavarana ja kiinalaisin ehdoin, samaan tapaan kuin aurinkopaneelit ja sähköautojen akut. Yang Lin kysymys pyöristä on tässä olennainen: moni tehdas ratkaisee saman ongelman halvemmalla pyörillä ja robottikäsivarrella, jolloin humanoidi jää urheilulajiksi.
Suomen omasta osuudesta on rehellisintä sanoa, ettei sitä juuri ole. Emme löytäneet yhtään vahvistettua tietoa suomalaisesta kaksijalkaisen humanoidirobotin kehityshankkeesta, ja esimerkiksi Tampereen yliopiston robotiikan tutkimusyksikön julkisilla sivuilla painopiste on liikkuvissa työkoneissa ja teollisuusroboteissa, ei ihmisen muotoisissa koneissa. Emme myöskään saaneet tähän juttuun kotimaista asiantuntijakommenttia lauantai-illan aikataulussa. Kirjaamme puutteen näkyviin sen sijaan, että antaisimme tekstin kuulostaa kattavalta.
Mitä luvusta jää epäselväksi
9,39 sekuntia syntyi alkuerässä sisähallissa ilman yleisurheilun ratifiointisääntöjä. 9,32 juostiin harjoituskierroksella, eikä sitä laskettu viralliseksi. Lightningin jalkoja oli pidennetty kymmenen senttiä ennen kisoja. Robottien itsenäisyyden asteesta ei ole julkista tietoa. Boltin 9,58 on edelleen ihmisten maailmanennätys.
