OpenAI haluaa robottiveron – mutta kenen ehdoilla?

Tekoälyjätti piirtää uuden yhteiskuntasopimuksen

OpenAI julkaisi huhtikuun alussa 13-sivuisen politiikkapaperin nimeltä Industrial Policy for the Intelligence Age, jossa yhtiö hahmottelee talouspolitiikkaa tekoälyn aikakaudelle. Ehdotukset ovat kunnianhimoisia: julkiset varallisuusrahastot, verotuksen painopisteen siirto työstä pääomaan, robottivero ja nelipäiväinen työviikko ilman palkanleikkausta.

OpenAI:n mukaan nykyiset poliittiset rakenteet eivät pysy tekoälyn kehityksen perässä. Yhtiö peräänkuuluttaa New Dealin kaltaista uudistusohjelmaa, jolla varmistetaan, ettei tekoälyn tuoma vauraus keskity harvojen käsiin.

Käytännössä yhtiö ehdottaa julkista varallisuusrahastoa, joka antaisi kansalaisille automaattisen osuuden tekoälyn tuottamasta talouskasvusta. Tuotot jaettaisiin suoraan ihmisille riippumatta siitä, omistavatko he osakkeita. Rahoituspuolella paperi vaatii verotuksen painopisteen siirtämistä ansiotuloista yritysten voittoihin ja pääomatuloihin sekä erityisveroa automatisoidulle työlle – robottiveroa.

Nelipäiväinen viikko – Suomessa jo kokeillaan

Paperin näkyvimpiä ehdotuksia on nelipäiväinen 32 tunnin työviikko ilman palkanleikkausta. OpenAI:n mukaan hallitusten pitäisi kannustaa yrityksiä pilotoimaan lyhyempää viikkoa ja ohjaamaan tekoälyn tuottavuushyödyt suoraan työntekijöille.

Suomessa ajatus on jo arkipäivää. Workday Designers käynnisti tammikuussa 2026 puolen vuoden kokeilun, jossa työaikaa leikattiin 20 prosenttia palkan pysyessä ennallaan. Kokeilu päättyy kesäkuussa, ja tulokset julkaistaan syksyllä. Nature-lehdessä kesällä 2025 julkaistu tutkimus osoitti, että lyhyempään viikkoon siirtyneet työntekijät olivat onnellisempia ja kokivat tuottavuutensa yhtä hyväksi.

JPMorgan Chasen toimitusjohtaja Jamie Dimon on puhunut samansuuntaisesti. Hänen mukaansa tekoäly voi lyhentää työviikon jopa kolmeen ja puoleen päivään. Dimon on ehdottanut hallituksen ja yritysten yhteistä ohjelmaa, joka pehmentäisi tekoälyn aiheuttamia työpaikkasiirtymiä.

Robottivero sen sijaan jakaa mielipiteitä. Etla on varoittanut, että automaation verottaminen heikentäisi suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä. EU:n tasolla keskustelu painottuu sääntelyyn: AI Act asettaa sääntöjä tekoälyjärjestelmille, mutta varsinaista tekoälyveroa ei ole esitetty.

Politiikkaa vai markkinointia?

OpenAI:n paperi on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Carnegie Endowmentin tutkija Anton Leicht kutsui sitä viestintätyöksi, joka tarjoaa suojaa sääntelynihilismille. TechPolicy.Press-julkaisussa tutkija Eryk Salvaggio nimitti dokumenttia markkinointimateriaaliksi: yhtiö vaatii julkista rahoitusta energiainfrastruktuuriin ja laskentakapasiteettiin, mutta pitää voitot itsellään.

Kritiikki osuu erityisesti OpenAI:n ristiriitaiseen historiaan. Yhtiö vastusti viime vuonna Kalifornian SB 1047 -lakiehdotusta, joka olisi vaatinut kolmannen osapuolen auditointeja ja turvallisuusprotokollia. Nyt yhtiö ehdottaa paperissaan lähes identtisiä toimenpiteitä. Encode AI:n varatoimitusjohtaja Nathan Calvin syytti OpenAI:ta siitä, että se hyökkää poliitikkoja vastaan samalla kun kannattaa samanlaisia linjauksia omassa paperissaan.

YK:n entinen tekoälypolitiikan johtaja Lucia Velasco tiivisti ongelman: OpenAI on eniten kiinnostunut siitä, miten tämä keskustelu päättyy. Hänen mukaansa ehdotukset muokkaavat toimintaympäristöä, jossa OpenAI saa toimia merkittävällä vapaudella itse määrittelemiensä rajojen sisällä.

Oikea kysymys, väärä vastaaja?

Kritiikistä huolimatta paperi nostaa esiin todellisen ongelman. Jos tekoäly korvaa merkittävän osan nykyisistä työtehtävistä, palkkatuloihin perustuva veropohja murenee. Tähän on varauduttava myös Suomessa.

OpenAI:n ehdottama varallisuusrahasto kytkisi kansalaisten taloudellisen turvan tekoäly-yhtiöiden menestykseen. Se jakaisi kasvun hedelmät laajemmalle, mutta tekisi samalla kansalaisista riippuvaisia niistä yrityksistä, joiden valtaa rahaston pitäisi tasapainottaa.

Suomessa Workday Designersin kokeilu tuottaa ensimmäisiä tuloksia syksyllä. Samaan aikaan EU pohtii, pitäisikö tekoälyn verotusta ajatella kokonaan uudelleen. Kun koneet tekevät yhä suuremman osan työstä, jonkun täytyy päättää, kenelle arvo kertyy – ja kuka sen päätöksen tekee.