OpenAI pyytää verottamaan omaa teknologiaansa

Robottivero, kansalaisrahasto ja nelipäiväinen viikko

OpenAI julkaisi sunnuntaina 13-sivuisen politiikkapaperin nimeltä "Industrial Policy for the Intelligence Age". Siinä yhtiö esittää kuusi konkreettista ehdotusta, joiden pitäisi valmistaa Yhdysvaltoja tekoälyn tuomaan talousmurrokseen. Toimitusjohtaja Sam Altman vertasi muutoksen mittakaavaa 1930-luvun New Deal -uudistuksiin Axiosin haastattelussa.

Paperin kunnianhimoisin ehdotus on kansallinen varallisuusrahasto. Tekoäly-yhtiöt sijoittaisivat siihen osan tuotoistaan, rahasto investoisi laajasti teknologiasektorille ja tuotot jaettaisiin suoraan kansalaisille. Esikuvana on Alaskan öljyrahasto, joka maksaa jokaiselle osavaltion asukkaalle vuosittain noin 1 600 dollaria.

Verotuksen painopiste pitäisi OpenAI:n mukaan siirtää palkkatuloista pääomatuloihin ja yhteisöveroihin. Yhtiö perustelee tätä sillä, että tekoälyn korvatessa työpaikkoja palkkaveropohja rapautuu – ja sen mukana sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja ruoka-avun rahoitus. Ratkaisuksi OpenAI ehdottaa erillistä automaattisen työn veroa, jota media on alkanut kutsua robottiveroksi.

Kolmas ehdotus puhuttelee tavallisia työntekijöitä suorimmin: nelipäiväinen työviikko ilman palkan leikkaamista. Tekoälyn tuottavuushyödyt pitäisi OpenAI:n mukaan kanavoida lyhyempään työaikaan, ei pelkästään yritysten tulokseen. Kuten aiemmin kerroimme, lyhyemmän työviikon mahdollisuus nousee esiin yhä useammin tekoälykeskustelussa – nyt sitä ehdottaa alan suurin yhtiö.

Turvaverkot ja pääsy tekoälyyn

Paperissa on kolme muutakin ehdotusta. Automaattisesti laukeavat turvaverkot nostaisivat työttömyyskorvauksia ja palkkaturvaa, kun tekoälyn aiheuttama työpaikkojen häviäminen ylittäisi ennalta sovitun kynnysarvon. Tuki purkautuisi, kun tilanne vakautuu. OpenAI haluaa myös taata edullisen pääsyn tekoälypalveluihin kouluille, kirjastoille ja pienyrityksille – ja edellyttää hallitukselta toimintasuunnitelmia vaarallisten, itseohjautuvien tekoälyjärjestelmien varalle.

Vastuullisuutta vai lobbausta?

Paperin kiinnostavin jännite piilee motiiveissa. Miksi 852 miljardin dollarin arvostuksella operoiva, listautumista valmisteleva tekoäly-yhtiö pyytää hallitusta verottamaan juuri sitä teknologiaa, jolla se tekee rahaa?

Altman kuvaili Axiosin haastattelussa suurten veromuutosten olevan "Overtonin ikkunassa, mutta lähellä reunoja" – siis poliittisesti mahdollisia mutta vaikeasti toteutettavia. Kriitikoista karskein on Carnegie-säätiön vieraileva tutkija Anton Leicht, joka kutsui paperia "viestintätyöksi, joka tarjoaa suojaa sääntelyn nihilismille". Hänen mukaansa ehdotukset ovat kunnianhimoisia mutta vailla konkreettista tiekarttaa.

Ristiriitaa lisää OpenAI:n oma lobbaushistoria. Yhtiön presidentin Greg Brockmanin rahoittama Leading the Future -vaalitukikomitea kampanjoi aktiivisesti New Yorkin RAISE Act -tekoälylain kirjoittajaa Alex Boresia vastaan ja pyrki vesittämään Kalifornian SB 53 -turvallisuuslakia. Samaan aikaan yhtiö julistaa vastuullista sääntelyä julkisissa papereissaan.

Robottivero ei ole uusi idea. Bill Gates ehdotti samaa vuonna 2017, mutta Harvardin ekonomisti Lawrence Summers kutsui ajatusta "syvästi harhaiseksi" ja EU:n komissaari Andrus Ansip torjui sen suorasanaisesti. Nyt sitä ehdottaa maailman arvokkaimpiin kuuluva tekoäly-yhtiö itse – yhtiö, joka keräsi juuri 122 miljardin dollarin rahoituskierroksen ja jonka ennustetaan tekevän 14 miljardin dollarin tappion tänä vuonna. Politiikkapaperi on samaan aikaan kannanotto päättäjille ja viesti sijoittajille: olemme valmiita tekoälytalouden tuomiin muutoksiin.

Mitä seurata

OpenAI järjestää toukokuussa Washingtonissa politiikkatyöpajan, jossa ehdotuksia puidaan yhdessä päättäjien kanssa. Yhtiö on myös luvannut 100 000 dollarin tutkimusapurahoja ja miljoonan dollarin API-krediittejä tekoälypolitiikan tutkimukseen.

Yhdysvaltain välivaalit syksyllä 2026 kertovat, saako tekoälyverotus poliittista vetovoimaa. Jos muut suuret toimijat – Google, Anthropic ja Meta – ottavat vastaavasti kantaa, robottivero voi siirtyä ajatusleikistä vakavaksi lainsäädäntöhankkeeksi. Jos OpenAI:n paperi jää yksin, se vahvistaa kriitikoiden epäilyksen: kyse oli imagolobbauksesta, ei politiikan muuttamisesta.