Anthropic Institute -tutkimusyksikkö julkaisi 7. toukokuuta tutkimusagendan, jossa yhtiön perustajajäsen Jack Clark arvioi yli 60 prosentin todennäköisyyttä sille, että tekoäly kouluttaa autonomisesti seuraajansa vuoden 2028 loppuun mennessä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun suurelta tekoäly-yhtiöltä tulee julkinen ja kvantifioitu institutionaalinen ennuste rekursiivisesta itseparanemisesta. Aiemmin samanlaiset luvut ovat olleet akateemikkojen ja ennustusyhteisöjen käsialaa, eivät laboratorion oma kanta.
Maaliskuussa 2026 perustettu Anthropic Institute keskittyy tutkimusagendansa mukaan tekoälyn yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. 7. toukokuuta ilmestynyt asiakirja on viiden sivun pituinen ja sisältää sekä Clarkin todennäköisyysarvion että listan mittareista, joista yhtiö pyrkii rakentamaan varhaisvaroitusjärjestelmän.
Miten 60 prosenttiin päädyttiin
Clark kertoo perustaneensa arvionsa satoihin julkisiin datalähteisiin sekä Anthropicin sisäisiin mittareihin. Kaksi konkreettista esimerkkiä toistuu jokaisessa lähteessä, ja ne valaisevat sen, miksi numero on niin korkea.
SWE-Bench-testissä, joka mittaa tekoälyn kykyä ratkaista oikeita GitHub-tikettejä, paras tulos oli vuonna 2023 noin kaksi prosenttia. Huhtikuussa 2026 Claude Mythos Preview saavutti 93,9 prosenttia. Anthropicin sisäisessä testissä, jossa mallia pyydetään optimoimaan pieni CPU-pohjainen kielimallikoulutus mahdollisimman nopeaksi, keskimääräinen nopeutus on noussut Opus 4:n 2,9-kertaisesta toukokuussa 2025 aina 52-kertaiseksi huhtikuussa 2026.
Muita Clarkin mainitsemia mittareita ovat METR:n aikahorisonttimittaus, CORE-Bench (tutkimuspapereiden toistettavuus), MLE-Bench (Kaggle-kilpailut) ja PostTrainBench (avoimien mallien jälkikoulutus). Tutkimusagenda esittää, että näistä yhdessä voitaisiin rakentaa hälytysjärjestelmä, joka tunnistaisi rekursiivisen itseparanemisen ensimerkit ennen kuin kynnys ylittyy.
Metodologisesti kyseessä on asiantuntija-arvio, ei matemaattinen malli. Clark sanoo painottavansa erityisesti SWE-Bench-tyyppisten ohjelmointimittareiden eksponentiaalista kehityskäyrää sekä sitä, että tekoälylaboratoriot itse käyttävät kasvavasti tekoälyä oman tutkimuksensa nopeuttamiseen. Tämä jälkimmäinen tekijä on hänen sanojensa mukaan ratkaiseva ero aiempiin spekulaatioihin.
“Vuoden 2028 loppuun mennessä on todennäköisempää kuin ei, että meillä on tekoälyjärjestelmä jolle voi sanoa: 'Tee parempi versio itsestäsi.' Ja se vain lähtee ja tekee sen täysin autonomisesti.”
Anthropic itse kulkee samaa polkua
Yhtiö ei tyydy ennustamiseen. Tutkija Andrej Karpelski siirtyi hiljattain Anthropicille käyttääkseen Claude-malleja esikoulutuksen tutkimuksen nopeuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että rekursiivinen itseparaneminen on jo tietoisesti aloitettu varhaisvaiheessa. Clark on luvannut, että yhtiö julkaisee säännöllisesti tietoa siitä, miten sen oma tutkimus on nopeutunut tekoälyn avulla.
Sama linja näkyy Clarkin huhtikuussa pitämässä Oxfordin yliopiston luennossa, jossa hän maalasi vastaavan aikataulun englantilaiselle yleisölle. Anthropicin viesti on yhdenmukainen: he eivät usko, että kehitystä voi pysäyttää, joten he pyrkivät rakentamaan järjestelmät, joilla sitä voidaan ainakin mitata ja hallita.
Suomalaiset turvallisuustutkijat eivät ole ottaneet kantaa
Suomen tekoälykenttä on viime vuosina rakentunut Finnish Center for Artificial Intelligence -lippulaivakonsortion ympärille, jossa Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto ja VTT toimivat yhdessä. Aalto perusti vuonna 2024 monitieteisen House of AI -keskuksen. Kummaltakaan organisaatiolta ei kuitenkaan löydy julkista, kvantifioitua kantaa Anthropicin esittämään aikatauluun rekursiivisesta itseparanemisesta.
FCAI:n omat tutkimuspainotukset ovat korostaneet ihmisen ja tekoälyn yhteistyötä monimutkaisissa ympäristöissä, ei autonomisia itsekoulutuskykyjä. Tämä on tulkittavissa kahdella tavalla. Yhden lukutavan mukaan suomalaiset tutkijat eivät pidä rekursiivista itseparanemista lähitulevaisuuden uhkana eivätkä siksi näe tarvetta vastata. Toisen mukaan institutionaalinen kapasiteetti seurata yhtä nopeasti liikkuvaa keskustelua on rajallinen, ja Suomi jää reagoijan rooliin.
VTT:n viestinnästä ei myöskään ole löytynyt asiantuntija-arviota Anthropicin agendasta, vaikka tekoälyn turvallisuustutkimus mainitaan strategisena tutkimusalueena. Suomalainen sääntelyvalmistelu nojaa edelleen vahvasti EU:n AI Actiin, joka ei spesifisesti käsittele rekursiivista itseparanemista omana riskiluokkanaan.
