Datakeskukset Suomessa 2026: hankkeet, sähkö ja hukkalämpö

Yhdysvaltain vaalit ja datakeskukset: hyötyykö Suomi?

Teksasin kuvernöörinvaalin voitti tiistaina demokraatti Gina Hinojosa, joka oli luvannut kampanjassaan datakeskusten rakentamiskiellon. Linja ei ollut osavaltiossa uusi. Republikaanikuvernööri Greg Abbott oli jäädyttänyt uusien datakeskusten rakennusluvat jo syyskuussa.

Demokraatit voittivat välivaaleissa myös kongressin enemmistön. Paikallisissa kansanäänestyksissä lähes jokainen datakeskuksia vastustanut aloite meni läpi tai oli menossa läpi, kun ääniä vielä laskettiin.

Bloomberg arvioi vaalien jälkeen, että Yhdysvaltain tekoälydatakeskusten rakennusbuumia odottaa mullistus. Kun sähköverkosta ja maankäytöstä tulee vaalikysymyksiä, hankkeiden luvat ja aikataulut muuttuvat epävarmemmiksi. Sijoittajalle se on riski, jota kannattaa hajauttaa maihin, joissa sähköä riittää ja luvitus on ennustettavampaa. Pohjoismaat, Suomi mukaan lukien, ovat olleet tällaisilla listoilla jo vuosia viileän ilmaston, vakaan kantaverkon ja tuulivoiman takia.

Stratechery-julkaisua kirjoittava analyytikko Ben Thompson lukee saman vaalituloksen toisin. Hänen mukaansa poliittinen vastustus ei siirrä rakentamista muualle vaan pitkittää laskentatehon niukkuutta. Voittajia ovat hyperskaalaajat eli Microsoftin, Googlen ja Amazonin kaltaiset pilvijätit, joiden osuus tekoälyn laskentatehosta todennäköisesti kasvaa. Thompsonin mukaan vastustus on niille myös ”tekosyy hillitä menoja, kun tietää kaikkien muidenkin olevan samassa veneessä” (alkuperäinen englanniksi).

Eurooppaa tai Pohjoismaita Thompson ei mainitse lainkaan. Ainoa ulkomainen vertailukohta on Kiina, jossa hänen mukaansa sähköä on runsaasti ja rakentaa voidaan paljon lisää. Vaihtoehdoksi hän nostaa jopa avaruuteen sijoitettavat datakeskukset, joita hän pitää aiempaa realistisempina.

Suomen kannalta näkemysten ero on olennainen. Jos Bloombergin arvio pitää, osa Yhdysvalloissa jumiin jäävästä kapasiteetista voi hakeutua tänne. Jos Thompson on oikeassa, kysyntä pysyy kovana, mutta suuret pilviyhtiöt hillitsevät investointejaan kaikkialla. Kunnille ero näkyy kiinteistöverotuloina ja työpaikkoina, sähkönkäyttäjille kilpailuna samasta verkkokapasiteetista.

Toistaiseksi vaalitulos ei näy yhdenkään suomalaishankkeen investointipäätöksessä. Suomessa rakentamista jarruttavat politiikkaa enemmän sähköliittymät ja kantaverkon kapasiteetti. Yhdysvalloissa paine on toista luokkaa: Teksasin sähköjonossa odottaa datakeskuksia moninkertaisesti Suomen sähkönkulutuksen verran.

Windan Jämsän hanke saa rinnalleen aurinkovoimalan

Tuorein suuri suomalaishanke on noin 100 megawatin datakeskus, jota Winda Energy kaavailee Jämsän Könkkölään. Kuten AI Suomi aiemmin kertoi, se on Windan kolmas datakeskushanke tänä vuonna Janakkalan ja Keminmaan jälkeen.

Tekniikka&Talouden mukaan Jämsän datakeskuksen yhteyteen tulee noin 30 MWp:n aurinkovoimala. Sama tieto on Windan omassa 23. syyskuuta julkaistussa tiedotteessa. Riippumatonta vahvistusta esimerkiksi kaava- tai lupa-asiakirjoista ei vielä ole.

Aurinkovoimala ei ratkaise datakeskuksen sähkönsaantia. Suomen leveysasteilla 30 MWp:n voimala tuottaa vuodessa arviolta 25–30 gigawattituntia. Täydellä teholla ympäri vuoden käyvä 100 megawatin datakeskus kuluttaisi noin 880 gigawattituntia, joten aurinko kattaisi AI Suomen laskelman mukaan noin kolme prosenttia.

Kaikissa kolmessa Windan hankkeessa rakentamisen on tarkoitus alkaa vuonna 2027 ja ensimmäisen vaiheen valmistua 2028. Yhteensä niissä on noin 300 megawattia. Lopullista investointipäätöstä ei ole tehty yhdestäkään.

Datakeskusten hukkalämpö Suomessa

Datakeskus muuttaa lähes kaiken kuluttamansa sähkön lämmöksi. Suomessa lämmölle on poikkeuksellisen hyvä käyttökohde, koska kaukolämpöverkkoja on myös keskisuurissa kaupungeissa. Palvelinsaleista tuleva lämpö on yleensä liian viileää suoraan verkkoon, joten sen lämpötila nostetaan lämpöpumpuilla.

Pisin kokemus on Mäntsälästä. Nebiuksen datakeskus, joka rakennettiin alun perin Yandexin nimissä, on syöttänyt lämpöä paikalliseen kaukolämpöverkkoon yli kymmenen vuotta. Yhtiön omien lukujen mukaan talteen saadaan lämpöä, joka vastaa 20–30 prosenttia laitoksen sähkönkulutuksesta. Vuonna 2025 se vähensi kunnallisen energiayhtiön lämmöntuotannon päästöjä 65 prosenttia. Nyt Mäntsälän datakeskus kasvaa 145 megawattiin.

Pääkaupunkiseudulla Microsoft ja Fortum ohjaavat Espoon datakeskuksen lämmön kaukolämpöverkkoon. Syrjäisemmillä teollisuusalueilla tilanne on toinen. Sadan megawatin lämpökuormalle ei välttämättä löydy ostajaa läheltä, eikä esimerkiksi Winda ole kertonut, minne sen kolmen datakeskuksen lämpö menisi.

Jos investoinnit todella alkavat siirtyä Yhdysvalloista Pohjoismaihin, hukkalämpö voi olla Suomen tärkein valtti Ruotsia ja Norjaa vastaan. Siksi kuntien kannattaa kirjata lämmön hyödyntäminen kaavaehtoihin jo ennen kuin ensimmäinen hyperskaalaaja on ovella. Jälkikäteen neuvotteluasema on heikompi.