Kansanedustajat: hankkikoot datakeskukset oma sähkö

Kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestman ei aio jäädä odottamaan, mitä Fingridin varoituksesta seuraa. Hän haluaa varoituksen rinnalle pykälän.

Vestmanin ajama malli on periaatteessa yksinkertainen: suurta datakeskusta ei saisi kytkeä sähköverkkoon ennen kuin se on hankkinut Suomeen uutta sähköntuotantoa oman vuosikulutuksensa verran. Kyse ei ole yksittäisestä puheenvuorosta. Taustalla on kesäkuun lopussa jätetty lakialoite, jonka on allekirjoittanut yli sata kansanedustajaa sekä hallituspuolueista että oppositiosta. Yksittäiselle lakialoitteelle se on poikkeuksellisen pitkä nimilista.

Uutta on ajoitus. Fingrid julkaisi 18. elokuuta tiedotteen, jossa kantaverkkoyhtiö kertoi sähkönkulutuksen kääntyvän voimakkaaseen kasvuun ja vaati sääriippuvaisen tuotannon rinnalle lisää säätövoimaa. Muutamaa päivää myöhemmin Vestman käytti samoja lukuja oman aloitteensa perusteluna.

Mitä lakiehto käytännössä tarkoittaisi

Aloitteessa on kaksi ehtoa. Datakeskuksen pitäisi ensinnäkin hankkia tehontarvettaan vastaava määrä nopeasti käynnistyvää säätövoimaa tai kulutusjoustoa, eli kykyä laskea omaa kulutustaan silloin kun sähköstä on pulaa. Toiseksi sen pitäisi kattaa vuosikulutuksensa uudella tuotannolla, esimerkiksi tuuli- tai ydinvoimalla. Valvonta jäisi verkkoyhtiölle, joka ei saisi kytkeä keskusta verkkoon ilman näitä ehtoja.

Mallia on haettu Irlannista, jossa vastaavat ehdot ovat jo voimassa. Aloite etenee eduskunnan talousvaliokuntaan.

Taustaluku on jo tuttu. Jos kaikki liityntäsopimuksen tehneet hankkeet toteutuisivat, Suomen sähkönkulutus kasvaisi noin 40 prosenttia vuoden 2025 tasosta, ja tästä AI Suomi kertoi jo aiemmin. Pelkkien datakeskushankkeiden osuus liityntäsopimuksista oli elokuun puoliväliin mennessä noin viisi gigawattia. Fingrid arvioi hankkeiden toteutumisen vievän vähintään viisi vuotta eikä oleta kaikkien toteutuvan. Myös ministerin esitys datakeskuslupien harkinnasta lähti liikkeelle samasta huolesta, mutta se on eri väline kuin Vestmanin lakiehto.

Yksi laskelma, joka ei ole kansanedustajan

Vestmanin arvio rajusta hinnannoususta on hänen oma tulkintansa Fingridin skenaariosta. Numeroita on kuitenkin laskettu muuallakin. Konsulttiyhtiö AFRY laski marraskuussa 2025 hallituksen tilaamaan selvitykseen, jonka teki selvityshenkilö Veli-Matti Mattila, että iso lisäys datakeskuskapasiteetissa voi nostaa sähkön vuotuista keskihintaa noin kymmenen prosenttia viidessä vuodessa. Ehto on tärkeä: luku pätee, jos kulutus ei jousta alaspäin.

Mattila itse piti nousua vältettävissä olevana. "Se vältetään sillä, että toimijat sitoutuvat sähköverkossa joustoihin silloin, kun meillä on hintapiikkien päiviä", hän sanoi Ylelle raportin valmistuttua.

Ero on olennainen. AFRY:n kymmenen prosenttia koskee keskihintaa ja nojaa oletukseen jäykästä kulutuksesta. Vestmanin aloite puuttuu juuri siihen oletukseen, koska se pakottaisi datakeskukset joustamaan tai tuomaan verkkoon lisää tuotantoa. Kumpikaan ei siis ennusta hinnan nousua väistämättömäksi.

Alalta vastaus tuli nopeasti. Datakeskusteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Antti Poikola pitää ehtoja liian rajuina.

Poikola muistuttaa mittakaavaerosta. Irlannissa datakeskukset kuluttavat noin 22 prosenttia maan sähköstä, Suomessa noin kaksi prosenttia. Hänen mukaansa yhtä toimialaa koskeva erillissääntely on itsessään ongelma, vaikka itse huoli olisi aiheellinen.

Mitä tämä tekee sähkölaskulle

Kotitalouden kannalta kiista tiivistyy yhteen asiaan. Sähkön hinta muodostuu pohjoismaisilla markkinoilla sen mukaan, paljonko sähköä on tarjolla suhteessa kysyntään. Jos verkkoon ilmestyy iso uusi kuluttaja eikä uutta tuotantoa tule perässä, hinta nousee kaikille, myös niille jotka eivät ole koskaan nähneet datakeskusta.

Karkeasti laskien kymmenen prosentin nousu vuosikeskihinnassa tarkoittaisi kerrostaloasujalle noin kymmenen–kahdenkymmenen euron lisäystä vuodessa. Sähkölämmitteisessä omakotitalossa summa olisi reilusti yli sata euroa. Nämä ovat AI Suomen omia suuruusluokka-arvioita tyypillisillä kulutuslukemilla, eivät kenenkään virallinen laskelma. Aloitteen ydinajatus on siirtää tämä riski hankkeen omistajalle sen sijaan, että se jaettaisiin kaikkien verkon käyttäjien kesken.

Poliittisesti kohtalo ratkeaa talousvaliokunnassa. Lakialoite ilman hallituksen tukea kuolee yleensä hiljaisesti, mutta yli sadan nimen lista tekee hiljaisesta kuolemasta kalliin: tuki ylittää puoluerajat ja on eduskunnan enemmistö. Samaan aikaan datakeskusten sähkövero on nousemassa jyrkästi, mikä on tästä erillinen kiistansa. Alalle Suomi kallistuu siis kahdesta suunnasta yhtä aikaa. Se on eri kysymys kuin se, riittääkö sähkö.