Claude piirsi humanoidirobotin yössä – 1,4 miljoonaa tokenia

Mitä viraalipostaus näytti

Sosiaalisessa mediassa kiertänyt video näyttää, miten Anthropicin uusin malli, Claude Fable 5, piirsi täyden humanoidirobotin CAD-mallin yhdellä istunnolla. Pyyntö oli melko avoin: kevyt ihmismäinen alusta, 25–30 vapausastetta, paljaat nivelet, alumiini- tai komposiittirakenne ja sensoroitu pää. Malli kulutti runsaat 1,4 miljoonaa tokenia ja työn lopputulos näkyi noin kahdessa tunnissa.

Selaimessa toiminut CAD-editori, jossa Fable 5 työsti geometrioita, oli itsessään Fable 5:n koodaama. Sen sisään upotettu tekoälykopilotti hoiti varsinaisen mallinnuksen ja synnytti rungon, nivelet ja moottoreiden paikat saman ajon aikana.

Mitä yön yli kestänyt ajo maksaa pilvessä

Token-hinnoittelu kertoo karun totuuden. Fable 5:n julkaistu hinta on 10 dollaria miljoonalta syötetokenilta ja 50 dollaria miljoonalta tuotostokenilta. Jos 1,4 miljoonan tokenin ajo jakautuu suunnilleen tasan syötteen ja tuotoksen kesken, lasku on noin 42 dollaria. CAD-iteraatiossa tuotosta syntyy yleensä reilusti enemmän, jolloin hintalappu nousee lähemmäs 55:tä dollaria. Suomeksi: yön yli kestänyt ajo, jonka voisi rinnastaa kokeneen koneenrakennusinsinöörin viikon työpanokseen, maksaa pilvessä alle 50 euroa.

Lukua kannattaa pyöritellä. Suomalainen koneenrakennusinsinööri maksaa työnantajalleen sivukulujen kanssa noin 6 000–8 000 euroa kuukaudessa. Jos Fable 5 -tyyppinen malli päätyy luotettavaksi osaksi suunnitteluputkea, yhden insinöörin kalenterivuoden kustannuksilla saa ajettua tuhansia luonnoksia. Pullonkaulaksi muodostuu silloin se, kuinka monta luonnosta tiimi pystyy arvioimaan.

Mitä viraali jättää kertomatta

Postaus näyttää selaimessa pyörivän 3D-näkymän, mutta jättää ratkaisevan kysymyksen auki: missä muodossa malli tuotettiin? STEP-tiedostona, jonka mekaniikkasuunnittelija voisi avata SolidWorksissa tai CATIAssa, vai pelkkänä 3D-tulostettavana STL-meshina, joka näyttää komealta mutta ei sano mitään toleransseista, materiaalipaksuuksista tai kokoonpanon hierarkiasta? Ero on käytännössä ammottava.

Anthropicin omat keväällä julkaistut Fusion- ja Blender-liittimet kääntävät luonnollista kieltä Fusion-API-kutsuiksi, mutta eivät tue SolidWorksin, CATIAn, Creon, NX:n tai Inventorin natiivimuotoja. Niillä ei ole B-rep-ymmärrystä, PDM-integraatiota eikä kokoonpanoanalyysiä. Viraalin humanoidirobotin ja oikean teollisen suunnitelman välissä on siis vakiotyökaluketju, jota mikään yhden ajon demo ei korvaa.

Saman epäilyksen jakaa kiinalainen analyysisivusto 36Kr. Sen mukaan julkisuuteen tulleiden Fable 5 -demojen joukossa on tunnistettu sekä lavastettuja että käsin koostettuja videoita, joita on paketoitu Anthropicin malliin liittyvinä saavutuksina.

Mitä Tampereella opetetaan, jos luonnos syntyy yössä

Tampereen yliopisto käynnisti 2020 Suomen ensimmäisen robotiikan DI-ohjelman. Opetus pohjautuu matematiikkaan, fysiikkaan ja ohjelmointiin sekä laajenee koneenrakennukseen, mekatroniikkaan ja tekoälyyn. Pääaine jakautuu kahteen suuntaan: ohjelmointi-, säätö- ja algoritmipuoleen sekä fyysiseen toteutukseen, johon mekaniikka, anturit ja energialähteet kuuluvat.

Jos Fable 5 -tyyppiset työkalut pystyvät tuottamaan käyttökelpoisia ensimmäisiä luonnoksia, opetuksen painopiste siirtyy luontevasti CAD-piirtämisen mekaniikasta arvioinnin ja virheidenmetsästyksen suuntaan. Opiskelijan pitää osata lukea malli, tunnistaa mistä se on väärässä ja perustella miksi. Kysyin perjantaiaamuna 12.6. asiasta sähköpostitse robotiikan koulutusvastaavalta. Vastausta ei ehtinyt julkaisuun.

Mihin tämä johtaa kotimaisilla tehtailla

Sandvik ja Konecranes eivät rakenna humanoideja vaan kallioporausyksiköitä, nostureita ja satama-automaatiota. Niiden suunnitteluinsinööri elää kuitenkin samassa työnkulussa kuin tekoäly-CAD-demojen tekijät: CAD-malli, kineettinen simulaatio, kuormalaskelma, materiaalivalinta. Jos Fable 5 -kokoluokan malli oppii tuottamaan toleranssitarkkoja STEP-vientejä, joissa nivelet kohtaavat ja moottoreiden vääntö riittää, vaikutus näkyy todennäköisesti ensin alihankintaketjun komponenttisuunnittelussa: kannattimien, runkojen ja kiinnityskuvioiden iteroinnissa.

Tämä ei tee suomalaisesta koneenrakennusinsinööristä turhaa. Painopiste siirtyy spesifikaation kirjoittamiseen, vaatimusten testaamiseen ja sen arvioimiseen, milloin tekoälyn ehdotus kestää tarkastelua ja milloin se on vain hyvältä näyttävä. Oikea kysymys ei ole, korvaako tekoäly insinöörit. Kysymys kuuluu, kuinka monta uutta luonnosta tiimi pystyy arvioimaan päivässä, kun ne tulevat tunnissa eivätkä viikossa.