Kamerat päähän, kotityöt alkakoon
Los Angelesissa sadat ihmiset kiinnittävät joka aamu kameroita päähänsä ja ranteisiinsa. He tiskaavat, taittavat pyykkiä, pyyhkivät pöytiä ja laittavat ruokaa. Tavallisilta kotitöiltä näyttävä arki on heille työtä – datankeruuta, josta maksetaan jopa 80 dollaria kahdelta tunnilta.
Maailmanlaajuisesti jo yli 25 000 ihmistä kuvaa arkeaan videolle humanoidirobottien koulutusta varten. Toisin kuin suuret kielimallit, jotka oppivat internetistä kerätystä tekstistä, robotit tarvitsevat fyysistä liikettä kuvaavaa dataa – käsien otteita, kehon asentoja ja esineiden käsittelyä todellisissa ympäristöissä. Alan tutkijat kutsuvat tätä kontaktirikkaaksi liikedataksi. Sitä ei voi kerätä netistä tai generoida tekoälyllä, joten katse on kääntynyt tavallisten ihmisten koteihin.
Videoille riittää ostajia. Tesla kouluttaa Optimus-robottiaan, Figure AI kehittää Figure 02 -malliaan, ja mukana ovat myös Google, 1X Technologies ja Agility Robotics. Kilpailu humanoidiroboteista kiihtyi vuonna 2025, jolloin alan investoinnit ylittivät kuusi miljardia dollaria.
DoorDash avasi portit miljoonille
Datankeruun mittakaava muuttui maaliskuussa, kun ruokalähettipalvelu DoorDash julkisti Tasks-sovelluksen. Se tarjoaa kahdeksalle miljoonalle yhdysvaltalaiselle kuriirille mahdollisuuden tienata kuvaamalla kotitöitään. Tehtävät vaihtelevat astioiden tiskaamisesta kasvien istuttamiseen, ja vaativammista suorituksista maksetaan enemmän.
DoorDash ei kuitenkaan avannut sovellusta Kaliforniassa, New Yorkissa, Seattlessa eikä Coloradossa, joissa keikkatyöntekijöiden suoja on tiukempi. Valinta kertoo paljon siitä, minne datayhtiöt hakeutuvat.
Startup Micro1 on palkannut noin 4 000 videoiden kerääjää 71 maasta. Työntekijät kiinnittävät iPhonen päähänsä ja kuvaavat arkisia askareita pyykinlaitosta tiskien pesuun. Yhtiö vastaanottaa yli 160 000 tuntia videomateriaalia kuukaudessa. Scale AI on puolestaan kerännyt jo yli 100 000 tuntia koulutusvideota.
“Koulutan luultavasti konetta, joka vie työni jonain päivänä.”
15 dollaria tunnissa, nolla oikeutta dataan
Palkkaerot noudattavat keikkatalouden tuttua kaavaa. Los Angelesissa kuvaaja voi tienata 40 dollaria tunnissa, mutta Keniassa, Filippiineillä tai Brasiliassa sama työ maksaa noin 15 dollaria. Kehittyvissä maissa summa on kilpailukykyinen paikallisesti, mutta suhteessa datan arvoon se on häviävän pieni.
Työntekijät eivät saa osakkeita, rojalteja eikä minkäänlaista omistusoikeutta tuottamaansa dataan. He hyväksyvät käyttöehdot ja saavat kiinteän tuntipalkkion. Rakenne toistaa saman kaavan, joka on tuttu tekstipohjaisen tekoälydatan keräämisestä: vauraiden markkinoiden yhtiöt ulkoistavat työvoimavaltaisen pohjatyön halvemman työvoiman maihin ja pitävät arvonluonnin itsellään.
Robotiikkadatan markkinoiden ennustetaan kasvavan 17 miljardiin dollariin vuoteen 2030 mennessä. Keikkatyöläisten osuus tästä kakusta jää murto-osaan.
