Juhani Kuosmanen on 75-vuotias kuopiolainen diplomitanssinopettaja. Kaksi vuotta sitten hän alkoi tehdä videoita tekoälyn avulla. Nyt hänen YouTube-kanavallaan on 13 000 tilaajaa, ja Ylen mukaan videoita on katsottu vuoden aikana 2,5 miljoonaa kertaa.
Videoita on kertynyt 275. Noin sata niistä on musiikkivideoita, ja loput ovat satiirisia lyhytelokuvia ja parodioita, joissa Arkadianmäen poliitikot joutuvat savolaisen huumorin kohteeksi. Nimet kertovat paljon. Punahilkka ja hitas-asunto ottaa kantaa asuntopolitiikkaan, ja Taistelu hillotolpasta kuvaa hallituksen ja opposition vääntöä.
“Politiikassa on aina mukana komediaa, ihmiset ottavat itsensä turhan vakavasti.”
Sanat omasta päästä, sävel koneelta
Työnjako on selvä. Kuosmanen kirjoittaa sanoitukset itse, ja tekoäly säveltää musiikin ja auttaa videoiden tuotannossa. Hän valitsee musiikkityylin, pyytää koneelta sävellyksen ja kuuntelee kymmeniä, joskus satoja versioita ennen kuin päättää, mikä kelpaa. Yhteen kappaleeseen voi kulua useita päiviä.
Ylen jutussa ei kerrota, mitä palveluja hän käyttää. Tällaiseen työhön on kuitenkin tarjolla valmiita kuluttajatyökaluja. Sunon ja Udion kaltaiset musiikkigeneraattorit tekevät sanoituksesta ja lyhyestä tyylikuvauksesta valmiin laulun laulajineen ja soittimineen, ja kuvaa ja liikettä tuottavat videopalvelut ovat yleistyneet samaa tahtia. Kynnys on matala, sillä tilin saa luotua minuuteissa ja ensimmäiset kappaleet voi tehdä ilmaiseksi.
Sanoituksista Kuosmanen ei aio luopua. Hän on asettanut itselleen selvän takarajan.
“Olen päättänyt, että siinä vaiheessa, kun tekoäly pystyy tekemään minua parempia sanoituksia, lopetan musiikin tekemisen.”
Samoilla linjoilla on Turun taideakatemian yliopettaja Timo Korhonen, joka arvioi Ylelle tekoälyn roolia luovassa työssä: ”Tekoäly on hyvä renki, mutta ei siitä isännäksi ole.” Korhosen mukaan ihmisen luovuus säilyy arvokkaana jatkossakin.
Missä satiiri muuttuu deepfakeksi?
Poliitikkojen parodioiminen on suomalaisessa viihteessä vanha laji. Uutta on se, että tekoäly voi tuottaa kuvaa ja ääntä, jotka näyttävät ja kuulostavat aidolta ihmiseltä. Juuri tähän EU:n tekoälysäädös puuttuu.
Säädös määrittelee syväväärennöksen eli deepfaken tekoälyllä tuotetuksi tai muokatuksi kuvaksi, ääneksi tai videoksi, joka muistuttaa olemassa olevia ihmisiä, paikkoja tai tapahtumia ja voi näyttää katsojasta virheellisesti aidolta. Säädöksen 50 artiklan mukaan sellaisen sisällön julkaisijan on kerrottava, että se on tehty tai muokattu tekoälyllä. Velvoitteita on sovellettu 2. elokuuta 2026 lähtien. Säädöksen perusteet käydään läpi AI Suomen selittäjässä Mikä on AI Act?.
Satiiri saa helpotuksen. Kun teos on selvästi taiteellinen, luova, satiirinen tai fiktiivinen, velvoite rajoittuu siihen, että tekoälyn käytöstä kerrotaan sopivalla tavalla, joka ei haittaa teoksen esittämistä tai siitä nauttimista. Maininta videon kuvauksessa tai lopputeksteissä voi siis riittää. Kertomisvelvollisuus säilyy, mutta sen ei tarvitse pilata vitsiä.
Ratkaisevaa on, erottaako katsoja vitsin todesta. Satuun puettu Punahilkka-tarina on eri asia kuin realistinen video, jossa ministeri näyttää sanovan jotain, mitä hän ei ole koskaan sanonut. Jälkimmäinen voi irrota alkuperäisestä yhteydestään ja levitä somessa uutisena. YouTube on samoilla linjoilla: maaliskuusta 2024 lähtien se on vaatinut tekijöitä ilmoittamaan realistisen näköisen synteettisen sisällön, mutta selvästi epärealistisia tai fantasiamaisia videoita vaatimus ei koske.
Kysymys koskee muitakin kuin Kuosmasta. Samat työkalut ovat kenen tahansa ulottuvilla, ja jokainen, joka julkaisee tekoälyllä tehdyn parodian tunnetusta ihmisestä, joutuu pohtimaan samaa. Katsojalle merkintä on usein tärkein vihje siitä, onko kyse vitsistä vai väitteestä.
Mitä emme tiedä
Ylen jutusta ei käy ilmi, mitä tekoälypalveluja Kuosmanen käyttää musiikkiin ja videoihin eikä sitä, merkitseekö hän videonsa tekoälyllä tehdyiksi. Avoinna on myös, ovatko videoissa esiintyvät poliitikot reagoineet niihin. AI Suomi ei ole kysynyt asiaa Kuosmaselta, ja jutun tiedot perustuvat Ylen haastatteluun.
Kuosmasen tarina kertoo myös siitä, kuka nykyään pääsee tekemään musiikkia. Vielä muutama vuosi sitten kokonaisen laulun tuottaminen olisi vaatinut bändin, studion tai ainakin sovitustaidot. Nyt siihen riittävät terävä kynä ja kärsivällisyys kuunnella sata versiota.
Satiiri on aina elänyt siitä, että yleisö tietää nauravansa. Tekoäly ei muuta tätä, mutta vastuu jakautuu nyt yhä useammalle tekijälle. Kun uskottavan näköisen poliitikon voi tehdä kuka tahansa, tekijän on kerrottava ääneen se, minkä katsoja ennen näki jo lavasteista.
Viikoittainen uutiskirje
Tule firmasi fiksuimmaksi AI-osaajaksi
Yksi uutiskirje kerrallaan. Kokoamme viikon tärkeimmät tekoälyuutiset suomeksi ja kerromme, mitä ne tarkoittavat sinun työsi kannalta. Luet sen kahvitauolla.
