Mika Heikkilä sanoo kuuluvansa boomer-sukupolveen. Proprius Partnersin salkunhoitaja kertoo silti huomaavansa arjessaan päivä päivältä selvemmin, mihin tekoäly pystyy.
”Jos ajatellaan tekoälyn kehitystä, vaikka kuulun itse boomer-sukupolveen, niin minäkin havaitsen, että se joka päivä ottaa yhä enemmän osaa ja tuo tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä”, Heikkilä sanoo Tivin haastattelussa.
Sitten hän kääntää asian toisin päin. ”Kääntäen sanon, että en minä maksa siitä summista, joita nuo tuotto-odotukset ovat. Tämä on kysymys, jota jokainen sijoittaja joutuu pohtimaan.”
Siinä on koko keskustelun ydin. Tekoäly toimii. Se ei tarkoita, että siihen linkittyvien yhtiöiden osakkeet olisivat nykyhinnoilla hyviä ostoksia.
Kaksi kysymystä, jotka menevät helposti sekaisin
Kysymys ”onko tekoäly kupla” niputtaa yhteen kaksi asiaa, joilla on vähän tekemistä toistensa kanssa. Ensimmäinen koskee teknologiaa: hyötyvätkö yritykset ja käyttäjät siitä oikeasti. Toinen koskee hintaa: onko siitä hyödystä maksettu pörssissä liikaa.
Aktian osakesalkunhoidon johtaja Antti Raappana vastaa ensimmäiseen kysymykseen suoraan.
“Sehän ei ole sinänsä mikään kupla. Tämä on valtava teknologinen muutos, mikä on tullut jäädäkseen. Investoinnit ovat ihan todellisia ja se näkyy suomalaisiin konepajoihin asti, miten kysyntä ui laajalle monelle toimialalle.”
Toiseen kysymykseen hän vastaa varovaisemmin. ”Tulospohjaisestihan arvostuskertoimet eivät ole mitenkään korkeita, koska tulokset ovat niin positiivisesti kehittyneet. Tässä pitäisi muistaa, miten voitto liikkuu arvoketjussa”, Raappana sanoo.
Lause on tärkeämpi kuin miltä se kuulostaa. Osakkeet eivät näytä kalliilta suhteessa tämänhetkisiin tuloksiin, koska tulokset ovat juuri nyt poikkeuksellisen hyviä. Raappanan suurin huoli on niiden kestävyys. Jos tulos notkahtaa, arvostus näyttää jälkikäteen aivan toiselta.
Mitä luku 42 oikeastaan tarkoittaa
2,4×↑
Nykyinen CAPE suhteessa pitkän aikavälin keskiarvoon
4 %↑
Nykytaso jää tämän verran alle vuoden 2000 ennätyksen
2,8×↑
Nykyinen CAPE verrattuna finanssikriisin pohjaan 2009
Yhdysvaltain osakemarkkinan hintaa mitataan usein Shillerin CAPE-luvulla. Se kertoo pähkinänkuoressa, montako vuotta yhtiöiden pitäisi tehdä viime vuosikymmenen keskimääräistä tulosta, jotta sijoittaja saisi rahansa takaisin. Elokuun 21. päivänä luku oli 41,96. Pitkän aikavälin keskiarvo on 17,4.
Korkeammalla luku on käynyt vain kerran, joulukuussa 1999 juuri ennen it-kuplan puhkeamista. Silloinkin ero nykyiseen oli pieni.
Varoituksia on tullut myös arvovaltaisemmalta taholta. New Yorkin keskuspankin entinen pääjohtaja Bill Dudley kirjoitti elokuussa Bloombergin kolumnissaan, että tekoäly voi muuttaa taloutta perusteellisesti ja olla silti kupla. Hän viittasi samaan CAPE-lukuun ja arvioi tekoälyinvestointien huipentuvan tänä vuonna. Euroopan keskuspankin ekonomistit varoittivat markkinakorjauksesta niin ikään elokuussa.
CAPE-luku lyhyesti
Taloustieteilijä Robert Shillerin kehittämä CAPE vertaa osakkeiden hintaa kymmenen vuoden keskimääräiseen, inflaatiokorjattuun tulokseen. Kymmenen vuoden jakso tasoittaa suhdanteet pois. Luku kertoo, onko markkina historiallisesti kallis, mutta se ei kerro milloin hinnat kääntyvät. Korkea CAPE on voinut jatkua vuosia.
Miksi tämä koskee myös rahastosäästäjää
Tavallinen suomalainen säästäjä ei yleensä osta yksittäisiä tekoälyosakkeita. Hän ostaa kuukausisäästösopimuksella maailmanindeksiä tai antaa työeläkeyhtiön hoitaa asian. Juuri siksi Heikkilän havainto on olennainen: indeksisijoittamisen suosion kasvu on hänen mukaansa lisännyt keskittymisriskejä entisestään.
Kun ostaa laajan indeksin, ostaa samalla ison siivun samoja teknologiajättejä. Altistusta ei siis pääse pakoon hajauttamalla, koska hajautus itsessään on kallistunut samaan suuntaan. AI Suomi on käsitellyt ilmiötä aiemmin suomalaisten eläkevarojen näkökulmasta.
Heikkilä nostaa esiin vielä yhden muuttujan. Korkojen noustessa rahoituksen ja kassavirtojen saatavuus muuttuu haasteeksi, ja tekoälyn ympärille rakennetut investoinnit ovat mittaluokaltaan sellaisia, että rahoituksen hinnalla on väliä.
“Nämä ovat kuitenkin perinteisesti syklisiä aloja, joissa tapahtuu tämä sama rytmi, että kysyntä kasvaa, hinnat nousevat ja marginaalit kasvavat. Sen jälkeen yhtiöt alkavat investoida, minkä kautta tulee lisää kapasiteettia ja tuotantoa, hinnat lähtevät laskemaan ja marginaalit laskevat.”
Sanasto
Arvostuskerroin
Luku, joka kertoo montako kertaa yhtiön vuosituloksen verran sen osakkeista maksetaan. Mitä korkeampi kerroin, sitä enemmän hintaan on ladattu odotuksia tulevasta kasvusta.
Syklinen toimiala
Ala, jonka kysyntä ja kannattavuus heiluvat säännöllisesti talouden suhdanteiden mukana. Konepajat ja sirunvalmistus ovat tyypillisiä esimerkkejä: hyvinä vuosina tilauksia on liikaa, huonoina liian vähän.
Raappanan kuvaama sykli on Suomessa tuttu ihan muualta kuin pörssistä. Sen on nähnyt jokainen, joka on seurannut konepajojen tilauskantoja parin vuosikymmenen ajan. Kysyntä vetää, hinnoista saa pyytää, sitten kaikki investoivat yhtä aikaa ja kapasiteettia on liikaa.
Tässä on se kohta, jossa kysymys kuplasta muuttuu suomalaiseksi. Raappanan mukaan tekoälyinvestointien kysyntä ui suomalaisiin konepajoihin asti. Jos investointisykli kääntyy, se näkyy niiden tilauskirjoissa ennen kuin kukaan ehtii kirjoittaa kuplan puhkeamisesta. Sitä kannattaa seurata tarkemmin kuin CAPE-lukua, jota kukaan ei ole vielä onnistunut ajoittamaan.
Kumpikaan salkunhoitaja ei antanut haastattelussa osto- tai myyntisuosituksia. Tämä juttu ei ole sijoitusneuvontaa.
Viikoittainen uutiskirje
Tule firmasi fiksuimmaksi AI-osaajaksi
Yksi uutiskirje kerrallaan. Kokoamme viikon tärkeimmät tekoälyuutiset suomeksi ja kerromme, mitä ne tarkoittavat sinun työsi kannalta. Luet sen kahvitauolla.
