Kiinan kauppaministeriö on kysellyt maan suurimmilta tekoäly-yhtiöiltä, muun muassa Alibabalta, ByteDancelta ja Zhipulta, miltä näyttäisi maailma jossa niiden mallien painotiedostoja ei enää saisi vapaasti ladata ulkomaille. Financial Timesin ja muiden raportoinnin mukaan valmistelussa on vientivalvontaa, joka kattaisi mallipainojen lisäksi koulutusaineistoja ja piirisuunnittelua. Päätöstä tai aikataulua ei ole julkistettu.
Washingtonissa liikutaan vastakkaiseen suuntaan mutta samaan lopputulokseen. Kongressissa on vireillä kahden puolueen yhteinen esitys, joka sulkisi kiinalaiset tekoälyjärjestelmät liittovaltion virastojen ulkopuolelle, ja osavaltiotasolla esimerkiksi Georgiassa ja Kansasissa on käsitelty omia kieltojaan viranomaisten laitteille.
Kumpikaan valmistelu ei ole vielä laki. Molemmat koskevat silti hyvin suoraan suomalaista ohjelmistoyritystä, joka on rakentanut tuotteensa avoimien mallipainojen varaan. Eurooppalaisia ei istu kummassakaan pöydässä.
Mitä mallipainot ovat?
Mallipainot ovat ne miljardit lukuarvot, jotka syntyvät kielimallin koulutuksessa. Ne ovat käytännössä koko malli: kun painotiedosto on omalla koneella, mallia voi ajaa ilman minkäänlaista yhteyttä sen tekijään. Avoimilla painoilla tarkoitetaan malleja, joiden painot on julkaistu ladattaviksi. Kiinalaiset mallit ovat levinneet länteen juuri tätä reittiä.
Itse ajettu malli on monelle ainoa tietosuojakelpoinen vaihtoehto
Kun suomalainen terveysteknologian yritys tai kuntien tietojärjestelmätoimittaja valitsee avoimen mallin kaupallisen rajapinnan sijaan, syy on harvoin ideologinen. Kyse on tietosuojasta.
Rajapintaa käytettäessä asiakkaan data lähtee ulkomaiselle palvelimelle. Potilastietojen, oikeudenkäyntiaineistojen tai henkilöstöhallinnon dokumenttien kohdalla se tarkoittaa siirtoperustetta, sopimusliitteitä ja usein asiakkaan kieltävää vastausta. Itse ajettu malli sivuuttaa koko kysymyksen: aineisto ei poistu yrityksen omasta konesalista.
Siksi moni suomalainen toimittaja on päätynyt avoimiin kiinalaismalleihin. Ne ovat olleet suorituskykyisiä, maksuttomia ja lisensseiltään sallivia. Nyt niiden saatavuus riippuu kahden hallituksen harkinnasta, eikä kumpikaan harkinta koske Suomea.
Riippuvuus ei katoa, se siirtyy vuokralle
Kiinan kaavailema sääntely kohdistuu raportoinnin perusteella nimenomaan painojen ja koulutusdatan siirtoon ulkomaille, ei siihen että kiinalaista mallia käyttää pilvestä rajapinnan yli. Jos rajaus pitää, lopputulos on nurinkurinen: sama malli olisi yhä saatavilla, mutta vain siinä muodossa jota tietosuojasyistä haluttiin välttää.
Yritys, joka ajoi mallia omassa konesalissaan Espoossa, ostaisi jatkossa saman kyvykkyyden vuokralle. Omistaminen vaihtuu tilaukseen, kertainvestointi kuukausilaskuun ja tekninen riippumattomuus sopimusehtoihin, joita toinen osapuoli voi muuttaa yksipuolisesti.
Yhdysvaltain suunnalta tuleva paine osuu toiseen kohtaan. Jos kiinalaismallien käyttö kielletään ensin viranomaisilta ja sitten julkisissa hankinnoissa laajemmin, suomalaisen ohjelmistotalon vientimyynti törmää kysymykseen, jota tuotteen ominaisuudet eivät ratkaise: minkä maan malli konepellin alla on. Avointen painojen kohdalla kiellon valvonta on tosin vaikeaa, koska ladattua mallia ajetaan omalla raudalla ilman jälkeä ulospäin.
Suomen panos arvoketjussa on sähkö, ei malli
Suomen rooli tässä kiistassa on vaatimattomampi kuin kotimaisen tekoälykeskustelun sävystä voisi päätellä. Meiltä ostetaan konesalitilaa, jäähdytystä ja sähköä. Malleja meiltä ei osteta.
Sekin osuus kapenee. Datakeskusten sähkövero nousi heinäkuun alussa alemmasta veroluokasta yleiseen, noin 45-kertaiseksi, eli 0,063 sentistä 2,827 senttiin kilowattitunnilta. Muutos koskee niitä laitoksia, jotka ovat tähän asti kuuluneet teollisuuden alempaan verokantaan.
Konesali on silti infrastruktuuria, ei neuvotteluvaltaa. Se tuottaa kiinteistöveroa, hukkalämpöä kaukolämpöverkkoon ja muutamia kymmeniä työpaikkoja, mutta ei sananvaltaa siihen, mitä sen laitteilla saa ajaa. Kun kaksi suurvaltaa neuvottelee mallien liikkumisesta, sähkön myyjää ei kuulla.
Poikkeuksia on. Osa suomalaisyrityksistä kouluttaa omia mallejaan täällä, kuten AI Suomi on aiemmin kertonut. Kajaanin LUMI-supertietokone on eurooppalaisittain merkittävä koulutusalusta, ja sillä on syntynyt myös suomen kielelle koulutettuja avoimia malleja. Mittakaava vain on toinen kuin niillä, joiden painoista nyt käydään kauppapolitiikkaa.
